Kissapeiton tarina

Äidiltä lahjaksi saatu kissakangas. Suuri ja kaunis kangas,
mutta verhona kissan katse alkoi vähäsen häiritsemään...

Äidilläni oli usein tapana antaa käsitöitä joulu- ja syntymäpäivälahjaksi. Tai sitten kankaita. Minäkin sain kuvassa olevan kissakuvioisen kankaan eräänä jouluna lähes 25 vuotta sitten. Kangas lojui kaapissani muutaman vuoden kunnes se löysi tiensä makuuhuoneemme ikkunaverhoksi poikani ristiäisten aikaan reilu 20 vuotta sitten. 

Myöhemmissä vaiheissa pidin kangasta aina välillä ikkunassa jos toisessakin. Viimein kyllästyin siihen kun kissan silmät tuntuivat kiiluvan ja katsovan minua ikkunasta ja viikkasin kankaan vaatekomeroni hyllylle. Siellä se keräsi pölyä vuodesta toiseen. 

Tarjosin sitä vuosien aikana muutamalle kaverillenikin ja kaikki kehuivat kuinka kaunis kangas oli mutta kenellekään se ei kelvannut. Kunnes muutin tänne Karstulan kansanopistolle. Tuli puheeksi tilkkutyöt ja sain oikean neronleimauksen: Haluan kankaastani päiväpeiton! Hankin kankaan kotoani tänne Karstulaan ja näytin opettajalle, hän katseli vähän aikaa ja tuumasi että mikäs siinä, sitten tilkkutöiden aikaan tehdään peitto. Ja tässä se nyt on.

Tilkkutäkin kääntöpuoli

Ihana mansikkakangas (Pala-Aitasta) tuo vähän kesäistä tunnelmaa alkukevääksi

Peiton toinen puoli syntyi kun kävin paikallisessa kangaskaupassa ja bongasin mielestäni ihanan mansikkakakuvioisen kankaan. Hihkaisin suoralta kädeltä että: toi on miun kangas! En kyllä siinä vaiheessa tiennyt mitä mansikoista rakentelisin,mutta kangas tuli hommattua ja paikkansa sekin löysi.

Kissapeitto, tilkkutäkin toinen puoli

Tilkkutöitä piti muuten ensin hieman harjoitella. Teinkin pikku tilkuista muutaman harjotuskappaleen ennenkuin uskalsin ruveta isompaan työhön.

Tilkkujen leikkaamisessa ei kärsi olla kovin suurpiirteinen.
Isossa työssä millin heitto tilkkujen koossa kertaantuu.

Oikeasti tilkut pitäisi leikata lähes millintarkasti leikkuria ja työalustan apuviivoja käyttäen mutta peittoni on niin iso että leikkurihommiin olisi tuhraantunut ikä ja terveys suorastaan, niinpä opettaja antoi luvan ”leikata”kangaspalat repien. Puuvillahan repeää alun saatuaan helposti. Minä leikkasin kankaaseen alkuja ja revin tilkkuja. Ommellessa täytyi olla tarkkana, sillä 1-2 mm heitto /tilkku tekee monta tilkkua ommellessa 4-5 cm. ainakin kun kyseessä on noin 20 tilkun ”pötkö” - nimimerkillä kokemusta on :)

Ei mikään ihan pikkuinen peitto

ja sama kääntöpuolelta

Nimittäin  tilkut tähän työhön ompelin ensin pitkulaisiksi ”pötköiksi” jotka sitten sivuilta ompelin yhteen. Ja jos toisessa pötkössä oli 4 cm pituuseroa niin purkuhommiksihan silloin menee. Mutta lopputulos on hyvä vaikka itse sen toteankin.

- Riikka käsityölinjalta -