maanantai 16. toukokuuta 2016

Kulunut vuosi ja KPL


Opistomme KPL eli kasvatus- ja psykologisten aineiden linja on kuluneena vuonna koostunut neljästä tarmokkaasta nuoresta naisesta: Riikasta, Sannasta, Johannasta ja Kaisasta.

He tulivat syksyllä opistolle hakemaan potkua jatko-opintoihin kasvatusalalla. Kaksi on viime kevään ylioppilaita ja kaksi muutaman vuoden vanhempia, jo perheellisiä, äitejä.

Syksy alkoi erilaisilla kasvatusalaan liittyvillä opinnoilla yhdessä koulunkäynnin ohjaajiksi ja perhepäivähoitajiksi opiskelevien kanssa. Pian aloitettiin myös akateemiset opinnot: Jyväskylän avoimen yliopiston kasvatustieten perusopinnot. Toki vuoteen mahtui myös EA-kurssit, hygieniapassi, kirjaston satutunnit, yhteistä liikuntaa yms.

Kasvatustieteen ryhmänohjaajamme Teppo sai opiskelijat tekemään ensimmäiset tehtävänsä ryhmäsuorituksina. Ne hitsasivat nelikon tiiviiksi ja tehokkaaksi tiimiksi ja ryhmäsuorituksia haluttiin jatkossakin tehdä. Linjan vetäjänä oli hauska nähdä, miten opiskelijat vetivät, tukivat ja kannustivat toisiaan opinnoissa eteenpäin. Olipa kyseessä sitten ryhmäsuoritus, verkkokurssi, tenttiin luku tai yksilö- tai parityönä tehtävä opintosuoritus, kaikkiin valmistauduttiin yhdessä. Jossain vaiheessa yksi opiskelijoista sanoikin, että vasta nyt opistolla hän on huomannut miten tärkeä ryhmän tuki on opiskeluissa myös hänelle. Sivutuotteena opinnoissa onkin vahvistunut ryhmässä työskentelyn taito, jota tarvitaan niin jatko-opinnoissa kuin työelämässä.
Atk-luokassa Sanna, Riikka, Johanna ja Kaisa valmistelevat
satutuntia ja keskustelevat samalla kasvatustieteen verkkokurssin kirjoista

Niinä viikkoina ja kuukausina, kun ammatillisten linjojen opiskelijat olivat työssäoppimassa, KPL paahtoi kasvatustieteen parissa. Opettajina  roolimme Tepon kanssa oli virittää keskustelua, vastata kysymyksiin, esitellä luettavien teoksien sisältöä ja selventää opintotehtävien ohjeistuksia. Välillä opiskelutahti jo hirvitti  minua, piti huolehtia ettei opiskelijoiden elämä ollut pelkkää kasvatustiedettä ja tehtävien tekoa.  
Nelikko teki tiukan aikataulun itselleen, kasvatustiede piti saada valmiiksi ennen Vakava-kurssin alkua. Näin myös tapahtui: koko porukka sai opintokokonaisuuden valmiiksi maaliskuun loppuun mennessä, n. 6 kuukaudessa! Sitten alkoikin Vakava-kurssi.

Vakava -kurssi on opistomme järjestämä valmennus valtakunnalliseen kasvatusalan koulutuksien pääsykokeeseen. Kurssi alkoi heti kun pääsykokeen materiaali, hyvinkin erilaisista kasvatusalan artikkeleista koottu kirja julkaistiin. Valmennus huipentui sitten toukokuun alussa Jyväskylässä pidettyyn pääsykokeeseen. Yksi ryhmästämme ei vielä tänä vuonna hakenut korkeakouluun, niinpä hän aloitti psykologian perusopinnot kehityspsykologian jaksolla sillä aikaa kun toiset keskittyivät Vakavaan.

Linjan lukujärjestyksestä vastaavana opettajana olen koko ajan pyrkinyt seuraamaan opiskelijoiden tarpeita. Jos heillä oli kova kirjoitusvauhti päällä, en laittanut lukujärjestykseen oppitunteja. Jos he lukivat jotain tiettyä kirjaa, laitoin ohjelmaan keskusteluja ko. kirjasta. Keskitalvella he saivat itse päättää, osallistuvatko opistomme erityiskasvatuksen yms. teemapäiviin vai keskittyvätkö kasvatustieteen tehtäviin. Jokaiselle tuli vähän omannäköinen opiskelukokonaisuus, yksi oli välillä työssä päiväkodilla, toinen mukana syrjäytymisen ehkäisystä ja aamupäivä-iltapäivätoiminnasta kertovilla tunneilla, yhdet perusruuanvalmistuksessa...ja kaikki yhdessä kasvatustiedettä tekemässä.

Hiukan huolestutti, että mitä ihmettä teemme pääsykokeen jälkeen tulevina viikkoina. Millä täyttää kasvatustieteen ja Vakavan jälkeisen tyhjiön. Huoli oli turha: opiskelijoiden toiveesta on  tutustuttu lastentarhan- ja esikoulunopettajan työhön paikallisessa päiväkodissa ja eskarissa työskennellen, kuunneltu sosionomin kokemuksia opiskelusta ammattikorkeakoulussa, juuri valmistuneen kasvatustieteen kandidaatin kuvausta omasta polustaan avoimen yliopiston kautta...tiedossa on vielä viime syksynä aloittaneiden luokanopettaja- ja erityisopettajaopiskelijoiden kokemukset, käynti Jyväskylän avoimen yliopiston suunnittelijan luona kuulemassa eri reiteistä yliopistoon ja ja ja....

Sannan luona kahvittelemassa ja
keskustelemassa hänen kehityspsykologian tehtävään liittyvistä teemoista.
Viime torstaina koko porukka kokoontui Sannan luona. Kahvin lomassa keskusteltiin aikuisuudesta ja vanhenemisesta. Sannan piti nimittäin omaan kehityspsykologian tehtäväänsä haastatella jotakuta muutamasta kehityspsykologiaan liittyvästä teemasta...ja ketäpä muuta hän olisikaan haastatellut kuin omia opiskelukavereitaan. Taisivat sitten lähteä työrupeaman jälkeen yhdessä pizzalle.

Tällaista tiimityötä tekevää, keskustelevaa ja tarmokasta ryhmää on ollut todella ilo luotsata kuluneena vuonna. Uskon, että näille naisille löytyy kaikille oma hyvä polkunsa kohti korkeakouluopintoja ja ammattia. :)

Sirkka Hokkanen
KPL 15-16:n ryhmävastaava