Opistomme KPL eli kasvatus- ja psykologisten aineiden linja
on kuluneena vuonna koostunut neljästä tarmokkaasta nuoresta naisesta:
Riikasta, Sannasta, Johannasta ja Kaisasta.
He tulivat syksyllä opistolle hakemaan potkua jatko-opintoihin
kasvatusalalla. Kaksi on viime kevään ylioppilaita ja kaksi muutaman vuoden
vanhempia, jo perheellisiä, äitejä.
Syksy alkoi erilaisilla kasvatusalaan liittyvillä opinnoilla
yhdessä koulunkäynnin ohjaajiksi ja perhepäivähoitajiksi opiskelevien kanssa.
Pian aloitettiin myös akateemiset opinnot: Jyväskylän avoimen yliopiston
kasvatustieten perusopinnot. Toki vuoteen mahtui myös EA-kurssit,
hygieniapassi, kirjaston satutunnit, yhteistä liikuntaa yms.
Kasvatustieteen ryhmänohjaajamme Teppo sai opiskelijat
tekemään ensimmäiset tehtävänsä ryhmäsuorituksina. Ne hitsasivat nelikon
tiiviiksi ja tehokkaaksi tiimiksi ja ryhmäsuorituksia haluttiin jatkossakin
tehdä. Linjan vetäjänä oli hauska nähdä, miten opiskelijat vetivät, tukivat ja
kannustivat toisiaan opinnoissa eteenpäin. Olipa kyseessä sitten ryhmäsuoritus,
verkkokurssi, tenttiin luku tai yksilö- tai parityönä tehtävä opintosuoritus,
kaikkiin valmistauduttiin yhdessä. Jossain vaiheessa yksi opiskelijoista
sanoikin, että vasta nyt opistolla hän on huomannut miten tärkeä ryhmän tuki on
opiskeluissa myös hänelle. Sivutuotteena opinnoissa onkin vahvistunut ryhmässä
työskentelyn taito, jota tarvitaan niin jatko-opinnoissa kuin työelämässä.
Atk-luokassa Sanna, Riikka, Johanna ja Kaisa valmistelevat satutuntia ja keskustelevat samalla kasvatustieteen verkkokurssin kirjoista |
Niinä viikkoina ja kuukausina, kun ammatillisten linjojen
opiskelijat olivat työssäoppimassa, KPL paahtoi kasvatustieteen parissa.
Opettajina roolimme Tepon kanssa oli virittää
keskustelua, vastata kysymyksiin, esitellä luettavien teoksien sisältöä ja
selventää opintotehtävien ohjeistuksia. Välillä opiskelutahti jo hirvitti minua, piti huolehtia ettei opiskelijoiden
elämä ollut pelkkää kasvatustiedettä ja tehtävien tekoa.
Nelikko teki tiukan aikataulun itselleen, kasvatustiede piti
saada valmiiksi ennen Vakava-kurssin alkua. Näin myös tapahtui: koko porukka
sai opintokokonaisuuden valmiiksi maaliskuun loppuun mennessä, n. 6
kuukaudessa! Sitten alkoikin Vakava-kurssi.
Vakava -kurssi on opistomme järjestämä valmennus
valtakunnalliseen kasvatusalan koulutuksien pääsykokeeseen. Kurssi alkoi heti
kun pääsykokeen materiaali, hyvinkin erilaisista kasvatusalan artikkeleista
koottu kirja julkaistiin. Valmennus huipentui sitten toukokuun alussa
Jyväskylässä pidettyyn pääsykokeeseen. Yksi ryhmästämme ei vielä tänä vuonna
hakenut korkeakouluun, niinpä hän aloitti psykologian perusopinnot
kehityspsykologian jaksolla sillä aikaa kun toiset keskittyivät Vakavaan.
Linjan lukujärjestyksestä vastaavana opettajana olen koko
ajan pyrkinyt seuraamaan opiskelijoiden tarpeita. Jos heillä oli kova
kirjoitusvauhti päällä, en laittanut lukujärjestykseen oppitunteja. Jos he
lukivat jotain tiettyä kirjaa, laitoin ohjelmaan keskusteluja ko. kirjasta.
Keskitalvella he saivat itse päättää, osallistuvatko opistomme
erityiskasvatuksen yms. teemapäiviin vai keskittyvätkö kasvatustieteen
tehtäviin. Jokaiselle tuli vähän omannäköinen opiskelukokonaisuus, yksi oli
välillä työssä päiväkodilla, toinen mukana syrjäytymisen ehkäisystä ja
aamupäivä-iltapäivätoiminnasta kertovilla tunneilla, yhdet
perusruuanvalmistuksessa...ja kaikki yhdessä kasvatustiedettä tekemässä.
Hiukan huolestutti, että mitä ihmettä teemme pääsykokeen
jälkeen tulevina viikkoina. Millä täyttää kasvatustieteen ja Vakavan jälkeisen
tyhjiön. Huoli oli turha: opiskelijoiden toiveesta on tutustuttu lastentarhan- ja
esikoulunopettajan työhön paikallisessa päiväkodissa ja eskarissa
työskennellen, kuunneltu sosionomin kokemuksia opiskelusta
ammattikorkeakoulussa, juuri valmistuneen kasvatustieteen kandidaatin kuvausta
omasta polustaan avoimen yliopiston kautta...tiedossa on vielä viime syksynä
aloittaneiden luokanopettaja- ja erityisopettajaopiskelijoiden kokemukset,
käynti Jyväskylän avoimen yliopiston suunnittelijan luona kuulemassa eri
reiteistä yliopistoon ja ja ja....
Sannan luona kahvittelemassa ja keskustelemassa hänen kehityspsykologian tehtävään liittyvistä teemoista. |
Viime torstaina koko porukka kokoontui Sannan luona. Kahvin
lomassa keskusteltiin aikuisuudesta ja vanhenemisesta. Sannan piti nimittäin
omaan kehityspsykologian tehtäväänsä haastatella jotakuta muutamasta
kehityspsykologiaan liittyvästä teemasta...ja ketäpä muuta hän olisikaan
haastatellut kuin omia opiskelukavereitaan. Taisivat sitten lähteä työrupeaman
jälkeen yhdessä pizzalle.
Tällaista tiimityötä tekevää, keskustelevaa ja tarmokasta
ryhmää on ollut todella ilo luotsata kuluneena vuonna. Uskon, että näille
naisille löytyy kaikille oma hyvä polkunsa kohti korkeakouluopintoja ja ammattia.
:)
Sirkka Hokkanen
KPL 15-16:n ryhmävastaava
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti