Vahabatiikkia ja kankaiden metsästystä

Taiteilija Sirpa Hasa piti meille (Käsityölinjalaisille) vahabatiikkikurssin. Se olikin mielenkiintoista hommaa.
Mehiläisvaha-parafiini seos, tai pelkkä jompikumpi sulatetaan kattilassa. Pestylle kankaalle sitten sulasta vahasta muodostetaan kuvioita vaahtomuovista leikatun ”kynän” avulla. Tarkempia viiruja sai kankaaseen aikaan indonesialaisella tjanting- kannulla. Pikkiriikkinen kepin päässä oleva  metallinen kuppi jossa vielä pikkiriikkisempi nokka. Tällä kannulla voi kankaalle vahasta lirutella hyvinkin tarkkoja kuvioita.

Itse löysin paikalliselta kirpparilta pari miesten xxl-kokoa olevaa paitaa ja pari tyynyliinaa. Tyyliin ”ei siitä korkeelta puttoo” jos näihin kokeilen. Paidat kun tais maksaa yhteensä pari euroa.
Isompaan paitaan syntyi ikioma ”Haaveaave” seurue. Tuleva yöpaitulini nääs :) Toiseen paitaan piirtelin lyijykynällä orkideaa muistuttavan kuvion. Maalasin kukat kun ensin tjanting-kannun avulla rajasin reunat. ts. piirtelin kannulla vaha lyijykynä jäljen päälle. Värin kuivuttua seuraavaan päivään peitin kuviot vahalla ja sitten teokset väriliemeen. Halusin samaa yönsinistä kaikkiin töihini ja niin upotin joka työn samaan liemeen.

"Haaveaaveet" vahabatiikkitekniikalla toteutettuna

Väriliemessä kun työt aikansa killuivat niin alkoi jännittävä vaihe: hirveästi kiehuvaa vettä saaviin, toiseen kylmää, ja väriliemestä pois nostetut, valuneet työt yksitellen kuumaan veteen. Siis ensin yksi jota huljuteltiin nopeasti kuumassa, lähes kiehuvassa vedessä ja se sitten kylmään, seuraava kuumaan jne. Sormet meinas palaa!! Onneksi sain lainata Sirpan ”kuumahansikkaita” joiden avulla homma onnistui mutta kuumaa se oli silti!

orkideakuvioitu kangas

Orkideakuvio, tai mikä kukka lieneekään, siitä halusin mekon. Piti tehdä sininen mekko alunperin. Hiihtoloman aikana miesystäväni joutui ajelemaan kanssani Imatran kaupunkia ristiin rastiin kunnes löytyi kangaskauppa..(mitäpä ei mies naisen eteen tekisi... :) ) Opettajan ohjeiden mukaan menin sieltä puuvillatrikoota kyselemään ja löytyihän sitä. Sinistä piti ostaa ja ostinkin mutta silmiini sattui myös ihana punainen trikookangaspala joten minun piti saada sekin. No, sininen trikoo oli sitten väärään sävyistä kuitenkin,joten mekko rakennettiin punaisesta trikoosta sinisen orkideakukkakuvio palan mukaan. Pidän lopputuloksesta kovasti!
Siitä tuli kevätjuhliin mekko.

Kevätjuhlamekko orkideakuvioisesta kankaasta ja heräteostostrikoosta

Värit sointuvat yhteen - juuri nappiin.

Sinisestäkin trikoosta tuli mekko myös, se sai ensiesiintymisen toveripäivillä, kuvakin varmaan myöhemmin tänne ilmestyy.

- Riikka

Kissapeiton tarina

Äidiltä lahjaksi saatu kissakangas. Suuri ja kaunis kangas,
mutta verhona kissan katse alkoi vähäsen häiritsemään...

Äidilläni oli usein tapana antaa käsitöitä joulu- ja syntymäpäivälahjaksi. Tai sitten kankaita. Minäkin sain kuvassa olevan kissakuvioisen kankaan eräänä jouluna lähes 25 vuotta sitten. Kangas lojui kaapissani muutaman vuoden kunnes se löysi tiensä makuuhuoneemme ikkunaverhoksi poikani ristiäisten aikaan reilu 20 vuotta sitten. 

Myöhemmissä vaiheissa pidin kangasta aina välillä ikkunassa jos toisessakin. Viimein kyllästyin siihen kun kissan silmät tuntuivat kiiluvan ja katsovan minua ikkunasta ja viikkasin kankaan vaatekomeroni hyllylle. Siellä se keräsi pölyä vuodesta toiseen. 

Tarjosin sitä vuosien aikana muutamalle kaverillenikin ja kaikki kehuivat kuinka kaunis kangas oli mutta kenellekään se ei kelvannut. Kunnes muutin tänne Karstulan kansanopistolle. Tuli puheeksi tilkkutyöt ja sain oikean neronleimauksen: Haluan kankaastani päiväpeiton! Hankin kankaan kotoani tänne Karstulaan ja näytin opettajalle, hän katseli vähän aikaa ja tuumasi että mikäs siinä, sitten tilkkutöiden aikaan tehdään peitto. Ja tässä se nyt on.

Tilkkutäkin kääntöpuoli

Ihana mansikkakangas (Pala-Aitasta) tuo vähän kesäistä tunnelmaa alkukevääksi

Peiton toinen puoli syntyi kun kävin paikallisessa kangaskaupassa ja bongasin mielestäni ihanan mansikkakakuvioisen kankaan. Hihkaisin suoralta kädeltä että: toi on miun kangas! En kyllä siinä vaiheessa tiennyt mitä mansikoista rakentelisin,mutta kangas tuli hommattua ja paikkansa sekin löysi.

Kissapeitto, tilkkutäkin toinen puoli

Tilkkutöitä piti muuten ensin hieman harjoitella. Teinkin pikku tilkuista muutaman harjotuskappaleen ennenkuin uskalsin ruveta isompaan työhön.

Tilkkujen leikkaamisessa ei kärsi olla kovin suurpiirteinen.
Isossa työssä millin heitto tilkkujen koossa kertaantuu.

Oikeasti tilkut pitäisi leikata lähes millintarkasti leikkuria ja työalustan apuviivoja käyttäen mutta peittoni on niin iso että leikkurihommiin olisi tuhraantunut ikä ja terveys suorastaan, niinpä opettaja antoi luvan ”leikata”kangaspalat repien. Puuvillahan repeää alun saatuaan helposti. Minä leikkasin kankaaseen alkuja ja revin tilkkuja. Ommellessa täytyi olla tarkkana, sillä 1-2 mm heitto /tilkku tekee monta tilkkua ommellessa 4-5 cm. ainakin kun kyseessä on noin 20 tilkun ”pötkö” - nimimerkillä kokemusta on :)

Ei mikään ihan pikkuinen peitto

ja sama kääntöpuolelta

Nimittäin  tilkut tähän työhön ompelin ensin pitkulaisiksi ”pötköiksi” jotka sitten sivuilta ompelin yhteen. Ja jos toisessa pötkössä oli 4 cm pituuseroa niin purkuhommiksihan silloin menee. Mutta lopputulos on hyvä vaikka itse sen toteankin.

- Riikka käsityölinjalta -

Väännänkö rautalangasta?

Käsityökurssien tuotokset valmistuvat pikkuhiljaa näin kevään kuluessa. Opintosuunnitelmaan kuuluu myös metallilankatöiden kurssi, joten opiskelijamme pääsivät vaihteeksi vääntelemään rautalankaa mielin määrin. Metallilankatöiden tekeminen vaatii paljon sorminäppäryyttä ja vähän käsivoimiakin.

Tuotoksissa yhdistettiin sopivasti näin pääsiäisen alla aiemmalla kurssilla valmistettuja pisankamunia metallilankatöihin, ja lopputuloksena syntyi näyttäviä asetelmia vaikka pääsiäisen ajan pöytäkoristeiksi. Ohjaajana kurssilla toimi Arja Nurminen Käsityökeskukselta.

Tuulin herkkää toteutusta ja taattua laatua! Tekniikka ei ole vaikea, mutta työläs, toteaa Tuuli.

Taito kehittyy- toteaa Riikka- rautalankaan voi yhdistää myös koristeita, kuten helmiä.

Pääsiäisen alla maalattiin munia myös akryyliväreillä pisankamunien lisäksi.

Malja koristeltuna pienillä siemenhelmillä, joka varsinkin alakuvassa pääsee oikeuksiinsa.

sudenkorento- vaikeuksien kautta!

Riikan ensimmäinen työ - kärpänen- alunperin piti tulla sudenkorento!

Enkeli ikkunaan turvaamaan hyvää oloa!

Raakaravintokurssin tuotoksia

Opistolla järjestettiin 21.-22.3.2014 Raakaravinnon ja elävän ravinnon viikonloppukurssi. Kouluttajana kurssilla oli raakaravintovalmentaja, Hellaton kokki-kirjojen tekijä Mea Salo. Hellaton kokki-blogia pääset lukemaan tästä.

Elävän ravinnon määritelmä saattaa vaihdella hyvinkin paljon koulukunnasta riippuen, mutta yleisesti se voidaan määritellä ruoaksi, jota ei ole kuumennettu yli 40 celsiusasteen. Elävä ravinto pyritään tekemään mahdollisimman helposti sulavaksi liottamalla, idättämällä, hapattamalla ja hienontamalla ruoka-aineet. Elävän ravinnon harrastajan keittiössä eivät siis ole käytössä liesi tai uuni, vaan esimerksiksi tehosekoitin, hyötykasvikuivuri sekä erilaisia myllyjä ja raastimia. Lähde: Wikipedia - Elävä ravinto

Yleistä tietoa raakaravinnosta ja elävästä ravinnosta löydät Elävän ravinnon yhdistyksen kotisivuilta.

Kurssilla valmistettiin täysin kasviperäistä ruokaa, joka on sekä gluteenitonta (käytimme kauraa) että ilman lisättyä sokeria valmistettua. Viljat korvattiin tattarilla, kinoalla, hirssillä ja amarantilla.Osalla kurssilaisista oli jo paljonkin tieto-taitoa aiheesta ennestään, osalle aihe ja raakaravinnon käyttö oli varsin uutta. Myös opiston oma kotitalousopettaja Sinikka oli mukana kurssilla tutustumassa aiheeseen.

Alla muutamia kuvia kurssilla valmistetuista ruokalajeista:

Pizzaa: pohja tattarista, päällä juustoa, joka valmistettiin auringonkukan siemenistä, valkosipulista ja mausteista, tomaattikastiketta ja sieniä.

Lehtikaalisalaatti, jossa lisäksi avokadoa, kurkkua, raastettua porkkanaa, tomaattia ja ituja.

Herkkusieniä marinoituna soijakastikkeella, sitruunanmehulla, valkosipulilla ja basilikalla.

Tattarella tuorepuuro, jossa liotettuja tattarisuurimoita ja auringonkukansiemeniä ja banaania, päällä tuore hedelmäsose ananaksesta ja omenasta.

Kauramysli, jossa liotettua, kuorittua kauranjyvää, auringonkukansiemeniä, kookoshiutaleita ja rusinoita.

Kasvimaito seesaminsiemenistä, manteleista ja tuoreista taateleista.

Tacot kaalinlehdillä. Täytteenä tohkinaa: pähkinöitä, aurinkokuivattuja tomaatteja, punasipulia ja mausteita. Tomaattisalsa, jossa lisänä paprikaa, sipulia, tuoretta taatelia sekä mausteita. Guacamole avokadosta, valkosipulista ja mausteista.

Tulinen tuorekeitto tomaatista, paprikasta ja selleristä.

.

Kurkumakukkis lisäkkeenä: kukkakaalia, pähkinöitä ja mausteita.

Lounas

Päivällinen.

 Pyörykät, joissa punajuurta raastettuna, porkkanaa, sipulia, aurinkokuivattua tomaattia ja mantelijauhetta.Pinnalla seesaminsiemeniä.

Paprikapata:paprikaa, aurinkokuivattua tomaattia, viikunoita, liotettuja auringonkukansiemeniä, purjoa, parsakaalin nuppuja, ituja ja ananasta.

Päivällinen: punajuuripyöryköistä, paprikapataa, kukkakaalia ja porkkanaa, joihin dippinä tsatsikea ja "kepsutti "aurinkokuivatuista tomaateista.

Huovasta monenlaista

Huovutus on käsityölinjallamme suosittu aihepiiri, jota opiskellaan useampaan kertaan vuoden mittaan eri tekniikoita käyttäen. Tällä kertaa huovasta muotoutui mm. hattuja, ja kaikenlaista muutakin pientä ja käytännöllistä.

Hattumaakarina

Kuvassa Riikan huopahatun tekovaiheet. Ensin huovutetaan villasta kaavan avulla hattuaihio, joka on reilusti suurempi kuin valmiin hatun koko. Sitten valitaan hattutukki (tässä kuvassa hieman suurennetaan kokoa superlonin avulla). Kostea huopakangas levitetään muotin päälleja aloitetaan varsinainen muotoiluvaihe, jossa hattua myös vanutetaan ja kutistetaan lopulliseen kokoonsa. Leikataan ylimääräiset reunavillat pois ja vanutetaan vielä reunakerrokset yhteen. Annetaan kuivua ja viimeistellään reunanauhalla. Tähän hattuun tulee vielä koristenauhat ulkopuolelle.

EDIT: Riikan hattu valmiina. Ympärillä itse punottua lautanauhaa.

Huovutettu myssy, kuvassa vielä reuna ompelematta.

Pientä ja sievää

Huovutettu pussukka kissan ruokapusseille tai kisunleluille.
Kissa osaa itse tassullaan ottaa lelut kun ne on tarjolla.
Lisää myös haastavuutta saada lelut.

Huovutettu avaimenperä - Tuulin työt tunnistaa jo uniikista tyylistään! Kuin myös pikkuisen huovutetun liskolemmikin.

Huopapunos

Huopapunosta tehdään rullaamalla solumuovin välissä.

Huopapunoksen tiivistäminen

Tekniikoita: vapaalanka- ja nunohuovutus

Vapaalankahuovutus: alla lakana, jonka päälle kieputeltiin villahahtuvaa, lakana päälle, rullataan, sidotaan kiinni ja pesukoneeseen hienopesulle. Hahtuvat huopuvat kiinni.

Nuno-huovutuksessa esihuopaan yhdistetään erilaisia materiaaleja (kimallekuidut, pitsit, kankaanpalat jne...), jotka "liimataan" kiinni peittäen koko työ silkkisifongilla. Työn edistyessä rakennusvaiheesta huovutukseen (rullaus, heittely), muodostuu huovan pintaan kolmiulotteisia "kuplia" aina sinne, missä kohtaa on estoja (kimallekuidut, pitsit jne..).

Lopputuloksena on upea, kevyt, -rakenteeltaan mielenkiintoinen asustekangas. Nunotetut asustekankaat myös kestävät käytössä hyvin. Villan nyppyyntyminen vähenee ja myös huovalle ominaista venymistä saadaan estettyä pintarakenteen ansiosta.

Parhaimmat pintamateriaalit nunoihin ovat silkkisifonki, pongee-silkki sekä sideharsokangas.

Lähde: http://awennstrom.fi/cfk_files/File/nuno_ohjeet.pdf

Tässä työssä ei ole esihuopaa pohjalla, vaan suoraan silkkisifongin päälle ladottiin merinovillaa ja  lankoja, jotka rullaustekniikalla kiinnittyivät silkkiin.

Valmis nunohuovutustyö

Nunohuovutusta harson päälle

Riikan silkkishaalin tekoa nunotekniikalla

EDIT: Riikan shaali valmiina.
Nunohuovutukseen yhdistettiin vielä helmikirjontaa.

Riikan shaalin helmikirjontaa.

Yllä kuvassa: Riikka huovuttaa koristeita, siis kuinka ollakkaan, jälleen aika suuri työ alkuvaiheessaan. "Tästä pitäisi tulla nuno-huovutustekniikalla iso silkkishaali. Opistolta löytyi hieman yli kaksimetrinen pala ponge-silkkiä ja tietenkin minun piti saada se käyttööni. Olin alunperin hankkinut reunoissa näkyvät merinovillahuopapalat, (niistä piti tulla huopakukkia ) ja aina vain jonkun työn ollessa kesken, kukkia ei koskaan valmistunut :). Siispä hankitulla taidolla silkkiä värjäämään ja tuloksena kaunis vihreä kangas. Em. merinovillahuopapaloista ei olisi tullut yhtenäinen reunus, siis piti hieman miettiä kuinka villasuikaleet, (n.15cm leveät) asettuisivat nätisti silkin reunoille. Seuraava työ olikin harsia ne kiinni ja sitten suunnittelemaan itse koristelua. Tässä tulossa punaisesta merinovillatopsista isoja kukkia tai jotain sen tapaista. kunhan villojen asetteluvaihe on valmis, niin lämmintä mäntysuopaliuosta suihkutetaan päälle ja koko komeus solumuovin sisään (alla on jo muovia) ja tekele rullataan tiiviisti putken ympärille. Solmitaan tiukkaan monesta kohdasta ja eikun rullaamaan. Sekä käsin "kauliten" tai lattialle ja jaloin painaen ja rullaten. Välillä auki ja katsastetaan onko kuviot tarttuneet ja reunapalat huopuneet kiinni ja uudelleen rullaamaan...  Joku kurssillamme keksikin että jaloin rullaamisvaiheessa voi ihan hyvin nojata pöytään ja lukea vaikka päivän lehden siinä sivussa."

Huivi vapaalankatekniikalla.Materiaalina hahtuvaa ja kiharaa villatopsia, joka on itse värjätty.

Huopatossutehtaassa

Hattujen, pussukoiden, myssyjen ja huivien lisäksi suosittu huovutuskohde on kunnon töppöset. Kuvasarjassa Satun ja Eija tossut.

Käsityötaidetta

Tuulin triptyykki. Idea sarjaan lähti leffasta "The nightmare before christmas".