Siis ensimmäistä kertaa täällä blogissa ja ylipäätään
blogitekstin parissa, mutta uudelleen Karstulan evankelisella opistolla
kasvatusaineiden opettajana. Ensimmäistä kertaa PPH-ryhmän vastuuopettajana,
mutta taas osana viihtyisää alakerran opettajahuonetta ja muutenkin
lämminhenkistä yhteisöä.
Mikäli haluaisitte kuulla koko tarinan, niin tämä ei olisi
enää blogiteksti, mutta pieni kurkistus historiaan kuitenkin. Tarina alkoi
kesällä 2010, jolloin hain avoinna ollutta kasvatusaineiden opettajan paikkaa
opistolta ja tulin valituksi koulunkäyntiavustajien vastuuopettajaksi. Vuosi ja
kuukausi myöhemmin odottivat kuitenkin uudet haasteet toisaalla, joiden parissa
vierähti kolmisen vuotta, ja nyt taas syksyllä 2014 opiston työntekijänä.
Opistolla on ”kaikkien näiden vuosien aikana” ollut hyvä
henki ja tekemisen meininki, joita näissä muuttuvissa ja kiristyvissä
olosuhteissa tarvitaankin. Työntekijätasolla pyrimme tekemään päivittäisen työmme
parhaamme mukaan niin opiskelijoiden kuin työnantajankin suuntaan, jolloin
kannamme oman vastuumme opiston puolesta. Opiskelijat tuntuvat viihtyvän hyvin
opistolla ja harvemmin täällä törmää allapäin olevaan henkilökuntaankaan.
Jotakin on kuitenkin vuosien varrella muuttunutkin ja pääosin muutos on ollut positiivista
kehitystä mm. tekniikan saralla.
Parhaimmillaan opistolla vallitsee yhteisöllinen ja
vuorovaikutteinen ilmapiiri, jossa jokaisen on helppo saada äänensä kuuluville.
Kansanopistot, joissa olen työskennellyt tai opiskellut (4 kpl), ovat jättäneet
vain positiivisia muistijälkiä ja jokaisessa on opiskelijaan suhtauduttu
yksilönä eikä vain numerosarjana. Toivottavasti myös tulevaisuuden
opiskelijoilla on mahdollisuus yksilölliseen kohtaamiseen ja ohjaamiseen
opettajan tai muun henkilöstön kanssa, sillä ilman näitä kohtaamisia en
ainakaan minä todennäköisesti olisi tässä tai edes tällä alalla.
Korkeakoulututkinto oli se asiakirja, joka tuotti muodollisen pätevyyden, mutta
käytännön pätevyys on syntynyt vuosien varrella kohtaamisissa erilaisten
ihmisten ja yksilöiden kanssa, johon kansanopisto on erinomainen ympäristö.
Aurinkoisena syyspäivänä 30.10.2014
Teppo Latvanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti