Täällä "taas"....

Siis ensimmäistä kertaa täällä blogissa ja ylipäätään blogitekstin parissa, mutta uudelleen Karstulan evankelisella opistolla kasvatusaineiden opettajana. Ensimmäistä kertaa PPH-ryhmän vastuuopettajana, mutta taas osana viihtyisää alakerran opettajahuonetta ja muutenkin lämminhenkistä yhteisöä.

Mikäli haluaisitte kuulla koko tarinan, niin tämä ei olisi enää blogiteksti, mutta pieni kurkistus historiaan kuitenkin. Tarina alkoi kesällä 2010, jolloin hain avoinna ollutta kasvatusaineiden opettajan paikkaa opistolta ja tulin valituksi koulunkäyntiavustajien vastuuopettajaksi. Vuosi ja kuukausi myöhemmin odottivat kuitenkin uudet haasteet toisaalla, joiden parissa vierähti kolmisen vuotta, ja nyt taas syksyllä 2014 opiston työntekijänä.

Opistolla on ”kaikkien näiden vuosien aikana” ollut hyvä henki ja tekemisen meininki, joita näissä muuttuvissa ja kiristyvissä olosuhteissa tarvitaankin. Työntekijätasolla pyrimme tekemään päivittäisen työmme parhaamme mukaan niin opiskelijoiden kuin työnantajankin suuntaan, jolloin kannamme oman vastuumme opiston puolesta. Opiskelijat tuntuvat viihtyvän hyvin opistolla ja harvemmin täällä törmää allapäin olevaan henkilökuntaankaan. Jotakin on kuitenkin vuosien varrella muuttunutkin ja pääosin muutos on ollut positiivista kehitystä mm. tekniikan saralla.

Parhaimmillaan opistolla vallitsee yhteisöllinen ja vuorovaikutteinen ilmapiiri, jossa jokaisen on helppo saada äänensä kuuluville. Kansanopistot, joissa olen työskennellyt tai opiskellut (4 kpl), ovat jättäneet vain positiivisia muistijälkiä ja jokaisessa on opiskelijaan suhtauduttu yksilönä eikä vain numerosarjana. Toivottavasti myös tulevaisuuden opiskelijoilla on mahdollisuus yksilölliseen kohtaamiseen ja ohjaamiseen opettajan tai muun henkilöstön kanssa, sillä ilman näitä kohtaamisia en ainakaan minä todennäköisesti olisi tässä tai edes tällä alalla. Korkeakoulututkinto oli se asiakirja, joka tuotti muodollisen pätevyyden, mutta käytännön pätevyys on syntynyt vuosien varrella kohtaamisissa erilaisten ihmisten ja yksilöiden kanssa, johon kansanopisto on erinomainen ympäristö.

Aurinkoisena syyspäivänä 30.10.2014

Teppo Latvanen

Syysseikkailuleiri

Opistolla järjestettiin 13.10-15.10. syysseikkailuleiri eskari-kutosluokkalaisille. Meille koulunkäynninohjaajille, perhepäivähoitajille ja liikuntalinjalaisille leiri oli osa opintoja ja leirin suunnittelu aloitettiinkin jo aikaisin syksyllä.

Jokaiseen leiripäivään kuului ulkoilua, liikuntaa, askartelua sekä musiikkia vaihtelevissa määrin. Kuten leirin nimi ehkä kertoo, leirin teema oli syksy ja syksyinen luonto.

Askartelujen kantava teema oli kierrätys ja luonnon materiaalit. Lapset esimerkiksi keräsivät luontoretkeltä kiviä, joita sitten myöhemmin maalattiin. Myös jemmakankaat ja -paperit pääsivät hyötykäyttöön, kun lapset askartelivat pöllökirjanmerkkejä ja sadekeppejä. Erityisesti naulaaminen tuntui olevan mieleistä puuhaa.

Jokainen aamu alkoi ulkoilulla; Maanantaina ja keskiviikkona oli ulkoleikkejä ja tiistaina osallistujat pääsivät kiertämään luontopolkua, jonka varrella nähtiin karhuja, kettu, hiiri sekä peikkoja. Matkalla myös juotiin lämmintä mehua yhdessä näiden luontokappaleiden kanssa.

 
Liikunnassa lapset pääsivät purkamaan energiaansa erilaisissa pallopeleissä, temppuradalla ja hippaleikeissä. Hauskaa tuntui olevan! 

 

Leirin lopuksi osallistujat saivat todistukset leirille osallistumisesta sekä ison kasan askarteluja ja hyviä muistoja kotiin vietäväksi!

 

Villasta lämmintä

Syksy on käynnistynyt käsityöilmaisun linjalla hyvin työntäyteisesti. Opiskelijat ovat innokkaita ja päivät hurahtavat hetkessä iltaan

Olen koonnut tähän muutamia huovutuksen peruskurssin töitä.

Ensimmäisenä  harjoiteltiin tasohuovutusta. Materiaalina karstavillaa ja merinokuitua; visiona tähtitaivas. Työ päätyy seinälle.

Ranteenlämmittimet muotoiltiin aluksi putken ympärille ja huovutettiin rullaamalla. Vanuttamisen jälkeen huopa laitettiin pullon ympärille tiiviiksi paketiksi ja annettiin kuivua. Lopuksi vielä höyrytettiin hyvin ja tehtiin aukot peukalolle.

 

Tekijä halusi juuri omaan käteen sopivat kintaat, joilla on helppo tarttua kuumaan leivinpeltiin. Patakintaissa ja patalapussa viimeistelevä pykäpistokirjonta huolittelee reunan.

 Laukkuun ommeltiin sivusaumat ja laukku  vuoritettiin myös.

Huivi syntyi huopanen-langasta pesukonevanutuksella.

Tämä huivi tehtiin rullaamalla solumuovin avulla. Huivista tuli ihanan ohut ja pehmeä.

Pompulat on huovutettu käsin yksitellen ja ommeltu myös käsin yhteen.

Toilettilaukkuun ommeltiin myös vetoketju varmistamaan tuotteen käytännöllisyys.

Sinikka-ope (kuvat ja teksti)