-leiri Karstulan evankelisella opistolla kutistui melko pieneksi, kun muutama ”perhekunta” joutui sairastumisen vuoksi perumaan tulonsa. Mutta lapsilla oli sitäkin hauskempaa; he saivat valita, mitä haluavat tehdä leirillä. Sää helli meitä auringolla ja lämmöllä koko ajan.
Niinpä pojat pääsivät
kalastusretkelle ponttoonilautalla Pääjärvelle lämpöisessä, tosin hiukan sateisessa kesäsäässä, joka kuitenkin kirkastui nopeasti aurinkoiseksi aamupäiväksi. Eikä retki ollut turha, pojista nuorin, Mikki sai uistimeensa lähes kilon painoisen kauniin kuhan juuri ennen rantaan paluuta. Kalasta ei riittänyt koko leirijoukolle ateriaksi, joten leirin yhtenä ohjaajana toiminut Timo vei kuhan kotiinsa ja sai siitä mainion illallisen.
 |
| Ohjaajat Timo ja Pirjo sekä leiriläiset kalalla |
 |
| Mikki ja kalansaalis |
 |
| Kalastusretkellä Pääjärvellä |
Opiston
ruoka – herkullista, juuri lapsille sopivaa ja riittoisaa! Ensimmäisenä päivänä yksi leiriläisistä kysäisi: ”
Ai, syödäänkö täällä joka 20. minuutti?” Viimeisen ruokailun yhteydessä samainen poika pohti: ”
Miksi pitää siunata ruoka, kun on noin hyvät kokit?” Vastasimme, että meitä on siunattu erinomaisilla kokeilla, sekin on Jumalan lahjaa.
Aarteita etsittiin ja löydettiin vanhanaikaisesti aarrekartan avulla opiston alueelta ja nykyaikaisesti GPS-laitteella, eli tutustuttiin myös geokätköilyyn etsimällä lähistön geokätköt, joita löytyi sekä vanhalta leirintäalueelta että Karstulan näkötornilta. Leirin päätteeksi tehtiin leirin ikioma
muistogeokätkö ”Aarteemme” läheisen Suomen sodan muistomerkin lähistölle.
 |
| Geokätköilyä |
Toisena päivänä pelattiin koko joukolla
frisbee-golfia eli metsäfrisbeetä Karstulan vanhalla leirintäalueella. Peli osoittautui mukavaksi harrastukseksi, jota kaikenikäiset voivat pelata yhdessä, ja sitä voi harjoitella vaikka yksinkin kotosalla heittämällä frisbeekiekkoa esimerkiksi vanhaan muovisaaviin.
 |
| Frisbeegolf sopii niin lapsille kuin aikuisillekin |
 |
| Karstulassa frisbeegolfin pelaamiseen on hyvät mahdollisuudet |
Kolmas leiriläisten valinta oli
melonta kanooteilla. Tyyni järvi, auringon paiste ja lintujen laulu muodostivat mainion ympäristön melontaretkelle, jonka päätteeksi joku lapsista totesi: ”Tästä voisi tulla mulle harrastus!” Viileän kauden jäähdyttämä, mutta helteessä nopeasti lämminnyt järven vesi kutsui uimaan monta kertaa päivässä, iltaisin myöskin saunottiin ja uitiin.
 |
| Melomaan lähdössä |
 |
| Tästä taisi tulla uusi harrastus... |
Iltaohjelmissa hassuteltiin, naurettiin ja leikittiin, mutta hiljennyttiin myös kuuntelemaan ja katsomaan
Saku-vaarin piirtämiä ja kertomia tarinoita. Raamatusta Saku-vaari kertoi ja piirsi mm. Danielista leijonien luolassa ja samalla Sirpan tuoma leijona-asu heräsi eloon ja leijona tallusteli paikalle takkahuoneeseen. Sirpan tyttären Anna-Marian tekemät eläinten puvut olivatkin yksi leirin suosikeista!
 |
| Saku-vaari piirtää ja kertoo |
 |
| Iltaohjelmassa rantasaunalla makkaranpaistoa |
Käytiin myös tutustumassa paikallisiin nähtävyyksiin.
Wanhoissa Wehkeissä riitti ihmettelemistä niin tytöille kuin pojillekin. Siellä me aikuiset huomasimme olevamme jo historiaa; suuri osa esineistä ja ajoneuvoista kun oli peräisin meidän lapsuutemme ja nuoruutemme vuosilta! Museon tiloissa tosin oli niin kuuma helteen ansiosta, että vierailu jäi lyhyehköksi, mutta sinnepä voi mennä seuraavalla leirillä uudelleen!
 |
| Wanhoja Wehkeitä tuvan täydeltä |
Kirkkovuoren näkötorni "mörkömetsineen" on toinen hieno käyntikohde, jonne menimme autoilla nousten tornille jalkaisin. Tornin näköalatasanteelta näkee kauas järven selkien yli ja metsien taakse, keskisuomalaista maisemaa kauneimmillaan!
 |
| Maisemaa näkötornista kuvattuna |
 |
| Leiriläisiä näkötornin huipulla |
Tornissa käynnin jälkeen pidimme lasten
leirikirkon tornin viereen rakennetussa ulkoilmakirkossa. Saku kertoi Johannes Kastajasta ja siitä, miten me kaikki olemme taivaan Isälle rakkaita, hänen omikseen kastettuja lapsia, ja Sirpa opetti laululeikin liittyen rampaan mieheen Jerusalemin portilla. ”
Kultaa ja hopeaa et saa, vaan vieläkin parempaa: nouse ja kävele!”
 |
| Leirikirkko pidettiin Kirkkovuoren näkötornin juurella |
Lapsista leiri päättyi liian pian, mutta
”ensi vuonnahan tullaan uudestaan!” Koska kaikki ilmoittautuneet eivät olleet päässeet mukaan, lähetimme heille jokaiselle vielä kaikkien leirillä olleiden allekirjoittamat tervehdykset tältä ensimmäiseltä isovanhempien ja lastenlasten yhteiseltä Aarrearkku-leiriltä.
Leirin loppupalaverissa kokosimme yhteen sen, mikä oli leirillä parasta: ruoka ja pullat, eläinten puvut, melonta ja kalastus, uiminen, yhdessäolo serkkujen kanssa, huone sekä Saku-vaarin tarinat. Seuraavalta leiriltä toivottiin: mukaan enemmän lapsia, mummuille lisää lepoaikaa ja lettuja!
 |
| Leirileijona olikin ihan kesy! |
Karstulan opiston alue rantoineen on mitä mainioin leiripaikka tällaiselle lasten ja aikuisten yhteiselle leirille; siellä on viihtyisä ja kaunis ympäristö, jossa voidaan tehdä monenlaista mukavaa, on myös sadepäivien varalle paljon sisätiloja (joita ei nyt juuri tarvittu eikä ehditty käyttää) : iso voimistelusali, kuntosali, erikokoisia luokkatiloja, takkahuoneita, saunoja sekä ennen kaikkea hyvin ystävällinen ja auttavainen henkilökunta.
Kaikkien leiriläisten yhteinen kiitos henkilökunnalle ja opistolle näistä touhun täyttämistä leiripäivistä!
Pirjo Nurmesviita
 |
| Sirpa-ohjaajakin rentoutuu keinussa ohjelmien välissä |
 |
| Aarteenetsintää leirillä - mikä kumma tuolla puun alla piileskelee? |
Lisätietoa Aarrearkusta:
www.aarrearkku.fi
www.evankeliset.net
-leiri Karstulan evankelisella opistolla kutistui melko pieneksi, kun muutama ”perhekunta” joutui sairastumisen vuoksi perumaan tulonsa. Mutta lapsilla oli sitäkin hauskempaa; he saivat valita, mitä haluavat tehdä leirillä. Sää helli meitä auringolla ja lämmöllä koko ajan.
