Isovanhempien ja lastenlasten Aarrearkku-leiri

-leiri Karstulan evankelisella opistolla kutistui melko pieneksi, kun muutama ”perhekunta” joutui sairastumisen vuoksi perumaan tulonsa. Mutta lapsilla oli sitäkin  hauskempaa;  he saivat valita, mitä haluavat tehdä leirillä. Sää helli meitä auringolla ja lämmöllä koko ajan.

Niinpä pojat pääsivät kalastusretkelle ponttoonilautalla  Pääjärvelle lämpöisessä, tosin hiukan sateisessa kesäsäässä, joka kuitenkin  kirkastui nopeasti aurinkoiseksi aamupäiväksi.  Eikä retki ollut turha, pojista nuorin, Mikki sai uistimeensa lähes kilon painoisen kauniin kuhan juuri ennen rantaan paluuta. Kalasta ei riittänyt koko leirijoukolle ateriaksi, joten leirin yhtenä ohjaajana toiminut Timo vei  kuhan kotiinsa ja sai siitä mainion illallisen.

Ohjaajat Timo ja Pirjo sekä leiriläiset kalalla

Mikki ja kalansaalis

Kalastusretkellä Pääjärvellä

Opiston ruoka – herkullista, juuri lapsille sopivaa   ja riittoisaa! Ensimmäisenä päivänä yksi leiriläisistä kysäisi:  ”Ai, syödäänkö täällä joka 20. minuutti?”  Viimeisen ruokailun yhteydessä samainen poika pohti: ”Miksi pitää siunata ruoka, kun on noin hyvät kokit?”  Vastasimme, että meitä on siunattu erinomaisilla kokeilla, sekin on Jumalan lahjaa.

Aarteita etsittiin ja löydettiin vanhanaikaisesti  aarrekartan avulla opiston alueelta ja nykyaikaisesti  GPS-laitteella, eli tutustuttiin myös  geokätköilyyn etsimällä lähistön geokätköt, joita löytyi sekä vanhalta leirintäalueelta että Karstulan näkötornilta.  Leirin päätteeksi tehtiin leirin ikioma muistogeokätkö ”Aarteemme”   läheisen Suomen sodan muistomerkin lähistölle.

Geokätköilyä

Toisena päivänä pelattiin koko joukolla frisbee-golfia eli metsäfrisbeetä Karstulan vanhalla leirintäalueella. Peli osoittautui mukavaksi harrastukseksi, jota kaikenikäiset voivat pelata yhdessä,  ja sitä voi harjoitella vaikka yksinkin kotosalla heittämällä frisbeekiekkoa esimerkiksi vanhaan muovisaaviin.

Frisbeegolf sopii niin lapsille kuin aikuisillekin

Karstulassa frisbeegolfin pelaamiseen on hyvät mahdollisuudet

Kolmas leiriläisten valinta oli melonta kanooteilla. Tyyni järvi, auringon paiste ja  lintujen laulu muodostivat mainion ympäristön melontaretkelle, jonka päätteeksi joku lapsista totesi:  ”Tästä voisi tulla mulle harrastus!”  Viileän kauden jäähdyttämä, mutta helteessä nopeasti  lämminnyt  järven vesi kutsui uimaan monta kertaa päivässä,  iltaisin myöskin saunottiin ja uitiin.

Melomaan lähdössä

Tästä taisi tulla uusi harrastus...

Iltaohjelmissa hassuteltiin, naurettiin ja leikittiin, mutta  hiljennyttiin  myös kuuntelemaan ja katsomaan Saku-vaarin piirtämiä ja kertomia tarinoita. Raamatusta Saku-vaari kertoi  ja piirsi mm. Danielista leijonien luolassa ja samalla Sirpan tuoma leijona-asu heräsi eloon ja leijona tallusteli paikalle takkahuoneeseen. Sirpan tyttären Anna-Marian tekemät eläinten puvut  olivatkin yksi leirin suosikeista!

Saku-vaari piirtää ja kertoo

Iltaohjelmassa rantasaunalla makkaranpaistoa

Käytiin myös tutustumassa paikallisiin nähtävyyksiin.                                                                                       Wanhoissa  Wehkeissä riitti ihmettelemistä niin tytöille kuin pojillekin. Siellä me aikuiset huomasimme olevamme jo historiaa; suuri osa esineistä ja ajoneuvoista kun oli peräisin meidän lapsuutemme ja nuoruutemme vuosilta!  Museon tiloissa tosin  oli niin kuuma helteen ansiosta, että  vierailu jäi lyhyehköksi, mutta sinnepä voi mennä seuraavalla leirillä uudelleen!

Wanhoja Wehkeitä tuvan täydeltä

Kirkkovuoren  näkötorni  "mörkömetsineen" on toinen hieno käyntikohde, jonne menimme autoilla nousten tornille jalkaisin. Tornin näköalatasanteelta näkee kauas järven selkien yli ja metsien taakse, keskisuomalaista maisemaa kauneimmillaan!

Maisemaa näkötornista kuvattuna

Leiriläisiä näkötornin huipulla

Mörkömaa? Hui sentään. Kaikkea täältä Karstulasta löytyykään...

Tornissa käynnin jälkeen pidimme lasten leirikirkon tornin viereen rakennetussa ulkoilmakirkossa. Saku kertoi Johannes Kastajasta ja siitä, miten me kaikki olemme taivaan Isälle rakkaita, hänen omikseen kastettuja lapsia, ja Sirpa opetti laululeikin  liittyen rampaan mieheen Jerusalemin portilla. ”Kultaa ja hopeaa et saa, vaan vieläkin parempaa: nouse ja kävele!”

Leirikirkko pidettiin Kirkkovuoren näkötornin juurella

Lapsista leiri päättyi liian pian, mutta  ”ensi vuonnahan tullaan uudestaan!”                                                   Koska kaikki ilmoittautuneet eivät olleet  päässeet  mukaan, lähetimme heille jokaiselle vielä kaikkien leirillä olleiden allekirjoittamat tervehdykset tältä ensimmäiseltä isovanhempien ja lastenlasten yhteiseltä Aarrearkku-leiriltä.

Leirin loppupalaverissa kokosimme yhteen sen, mikä oli leirillä parasta: ruoka ja pullat, eläinten puvut, melonta ja kalastus, uiminen,   yhdessäolo  serkkujen kanssa, huone sekä  Saku-vaarin tarinat.     Seuraavalta leiriltä toivottiin: mukaan enemmän lapsia, mummuille lisää lepoaikaa ja lettuja!

Leirileijona olikin ihan kesy!

Karstulan opiston alue rantoineen on mitä mainioin leiripaikka tällaiselle lasten ja aikuisten yhteiselle leirille; siellä on viihtyisä ja kaunis ympäristö, jossa voidaan tehdä monenlaista mukavaa, on myös sadepäivien varalle paljon sisätiloja  (joita ei nyt juuri tarvittu eikä ehditty käyttää) : iso voimistelusali, kuntosali, erikokoisia luokkatiloja, takkahuoneita, saunoja sekä ennen kaikkea hyvin ystävällinen ja auttavainen henkilökunta.

Kaikkien leiriläisten yhteinen kiitos henkilökunnalle ja opistolle näistä touhun täyttämistä leiripäivistä!

Pirjo Nurmesviita

Sirpa-ohjaajakin rentoutuu keinussa ohjelmien välissä

Aarteenetsintää leirillä - mikä kumma tuolla puun alla piileskelee?

Lisätietoa Aarrearkusta:

www.aarrearkku.fi
www.evankeliset.net