Tikkuja ristiin

Äidilläni oli joskus tapana moittia meitä lapsia kun laiskuus otti meistä vallan että: ”Ette taaskaan ole pistäneet niin tikkua ristiin”

Riikan pajukori, risuvati ja amppeli, Eijan leipäkori takana keskellä

Tämä ajatus tuli mieleeni kun tein tällaista risuvatia. Pajutöiden ”jäännöksistä” katkoin n. 5 cm pituisia tikkuja ja niitä sitten liimapistoolilla liimailin ristiin rastiin. Hauskan näköinen tekele, aikaa se vei mutta tekeminen oli ihan mukavaa, suorastaan meditatiivista kun vain asetteli tikkua tikun päälle eikä tullut mikään muu asia mieleen. Siis rauhoittavaa, tavallaan pysähtymistä. Hauskaa tekemistä, suosittelen.

Risuvati pajun pätkistä

 Olisi varmaan tarpeenkin meille nykyisin niin kiireen orjuuttamille ihmisille tehdä välillä jotain joka rauhoittaa paikoilleen joksikin aikaa. Sielu lepää ja aivot nollautuu. Sohvaperunana tv:n katselu ei tuota samaa tulosta ollenkaan , telkkari suoltaa kuvaa ja ääntä koko ajan kuitenkin. Vaikka kylläkin, sen myönnän että sohvalla löhöily aika ajoin puoltaa paikkaansa. (itse tulen harrastaneeksi sitä välillä ihan liikaakin)
Idean risuvatiin sain kun olimme pajutyön kurssilla ja selailin  Ulla Vaskolan ja Martti Lepän tekemää   kirjaa jonka nimi oli, kuinka ollakkaan ”Tikkuja ristiin”.

Kirjassa oli tosi kivan näköinen kuva samantyylisestä risuvadista, toki paljon kauniimpi ja paremmalla tekniikalla toteutettu. Kirjassa neuvottiin että tikut asetellaan ja liimataan kulhoa apuna käyttäen kulhon pohjalle ja pohjalta alkaen kasvatetaan ylöspäin. Kokeilin sitä useammankin kerran mutta tuloksena hatara vinkisinvonksin oleva harakanpesää muistuttava laitos, ei lähellekään kulhomainen.
Keksinkin kääntää kulhon ylösalaisin ja alkaa pohjasta sivulle alaspäin liimailla tikkuja. Onnistui paljon paremmin ja tässä tulos. On siinä ainakin jotain kulhon näköä...

"Runsaudensarvi" kukka-amppeliksi

Itselläni kun ei ole omaa pihaa niin pajutöiden kukka/köynnöspyramidit eivät houkutelleet. Niinpä vääntelin eräänlaisen ” runsaudensarven” toiveena että joskus saan sen roikkumaan katosta ja istutan runsaan juorun siihen kasvamaan. Tämän hökötyksen päättely ei onnistunut niin hyvin että pajusta olisin voinut vääntää siihen sangan, siksipä sitten vääntelin rautalangasta jonkin sortin pitimen. Ei muuta kun juorua vaille valmis!

Pajukori

Pajukorini onnistui sitten hieman paremmin. Ei kovin kaunis mutta ensikertaa pajua punoneelle aivan hyvä tekele. Pidän korista kovasti ja
olen ihan tyytyväinen että tämmöstäkin sain aikaan. Kiitos Sinikka- opelle kun jälleen kerran jaksoit vääntää asian rautalangasta, (vai tässä tapauksessa pajusta..) kuinka homma hoituu.

- Riikka -

Tuulin kukkapyramidi ja pajulautanen

Amppeli